Hymy tekee kauniiksi
Taisin taannoin todeta, että moottori pitää pitää käynnissä. Huomasin sen taas itsekin, heti kirjoittamisen jälkeen ne ideat alkoivat vyörymään, eli jos olisi ollut oikea tilanne, kirjoitusprosessi olisi jatkunut, kunnes se kaikki hype materiaali olisi ollut paperilla. Jotkut sanoo, että hyvät ideat eivät unohdu, saattaa olla, en tosin itse usko tuohon ja mikä on loppujen lopuksi hyvä idea, on aina subjektiivinen käsite. Riippuu tilanteestakin ja käyttötarkoituksesta.
Tänään ei ollut kirjoittamispuuskaa, se on hyvä, esimerkin vuoksi voi kirjoittaa muutaman rivin ja tarkastella onko siinä mitään eroa, kun on fiilis tai ei. Jos otan kitaran ja rupean jamittelemaan, ennen pitkään sieltä alkaa tulemaan jotain mihin mahdollisesti tartun, niin on kirjoittamisenkin laita. Biisintekemisessä melkein valtaosaltaan kirjoitan musiikin ja tekstin samanaikaisesti, kokeilemalla, aina uudestaan ja uudestaan, kunnes palaset mielestäni loksahtelevat paikoilleen. Tekotapoja ja mieltymyksiä on yhtä monta kuin tekijäänsäkin, eikä ole oikeaa tai väärää tapaa, jokainen löytää itselleen omat metodit tekemisen kautta. Ehkä erikoistuu enemmän tekstittäjäksi tai musiikin puolelle, tai lahjakkuus löytyy sovittamisesta tai intohimo biisien soitintamisesta ja tuottamisesta.
Sanoilla jammailu tai ihan vaan ajatuksen virtaa kirjoitteleminen on rauhoittavaa puuhaa. Luulen kuitenkin, että ihmiseen on sisäänrakennettu "pyyhekumi", heti mielellään haluaisi korjata mahdolliset virheet ja epäpuhtaudet. Se voi toisaalta olla luonnekysymyskin, jotkut sanoo sen olen perfektionistien piirre muistaakseni. Oma mielipiteeni on, että tuo luonteenpiirre ei välttämättä ole se produktiivisin, tai minulle se on kuitenkin kauhistus, asioiden liiallinen hinkaaminen, läkähtymiseen asti, mahdollisesti jopa asioiden kesken jättäminen. Koen että luovuuteen ja tekemiseen kuuluu mukavalla tavalla höyläämätöntä pintaa. Facebook-aika ja some-media on tehnyt meistä kaikista staroja, kauneus friikkejä, täydellisyyden tavoitteilijoita, emme halua oikeasti antaa todellista kuvaa mistään, varsinkaan itsestämme, se rosoinen pinta kiillotetaan, jotta olisimme täydellisiä. Miksi? Minun mielestä täydellisyys on muovia ja muovi kylmän tylsää. Mehän olemme kaikki täydellisiä ja ainutlaatuisia omalla tavallamme juuri sellaisina kuin olemme. Hymy tekee kauniiksi, ei siinä muuta tarvitse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti